Itselläkin tuli juuri mieleen että voisinpa oikaista mutta taitaapi olla turhaa touhua kun likkakin on nukkunut kohta jo 3 tuntia, niin eiköhän tuo tuosta kohta jo heräile.

Sinänsä tällä kertaa ei ole mitään syvällistä pohdittavaa ja arkikin on yhtä naapurin kanssa tehtyä lumikenkäkävelyä talvisella suolla lukuunottamatta ollut sitä samaa.

Toukokuussa alkaisivat työt, mutta mieluusti kyllä  jatkaisin tytön kanssa kotona oloa. Vapaa-aikaa on sitten vähemmän ja töistä tullessa odottaa lastenhoitovastuu ja kotityötkin, mutta niinhän se useimmilla menee.

Ei sinänsä etteikö tuon likan kanssa olisi ihan mukava puuhastella, mutta joskus tarvitsisi sellaisen pikku tauon kun on jo  vuoden verran ( yhtä aamua lukuunottamatta kun likka oli yökylässä kummilla ), herännyt aamukuuden ja seitsemän välillä.

Tosin se hauskuus on kun menee töihin että saa aamuvuorojen aikaan herätä jo vähän aamuneljänkin jälkeen, niin ei tarvitse sitten nukkua pidempään aamukuuteen tai -seitsemään.

Iltavuorojen aikaan ei tarvitse mennä nukkumaan yhdeksältä kun voi mennä vasta puoliltaöin nukkumaan ja saa kumminkin taas herätä kuuden ja seitsemän väliin...yövuoroja nyt miettimättäkään.

Olisikohan tuo nyt jotenkin positiivisesti ilmaistu.

Jotain oikeasti hauskaa olisi kiva tänne lohkaista niinkuin aina ennen tuli kirjoiteltua, mutta nyt ei irtoa mitään ja likkakin jo heräsi itkemään...

Olen yleensä osannut iloita pienistä asioista sillävälin kun metsien mies on hokenut että yhteiskunta on epäoikeudenmukainen.Nyt olen kumminkin alkanut miettiä eräitä asioita vaikken tiedä mitä hyötyä niitä on tiedostaa.

Eli voidaan aajatella että länsimaisessa yhteiskunnassahan meillä on kaikki hyvin, mutta jos olemme pienestä pitäen kasvettu tähän niin osaammeko edes nähdä tämän yhteiskunnan ulkopuolelle ja miettiä mitä tässä on vialla.

Onko tuttua: Teet pitkän viikon töissä ja odotat viikonloppua. Viikonloppuna haluaa tehdä jotain mukavaa ja lähdetään vaikka kaupungille ostoksille. Mikä oravanpyörä: Tehdään töitä työnantajalle yhä pienenevillä resursseilla. Suurimmat voitot työnteosta ( ts. repii työntekijän selkänahasta ) käärii kuitenkin globaali yhtiö ja pieni joukko ihmisiä. Miksi tätä täytyy tehdä: Jotta voimme tuottaa yhä enemmän kulutushyödykkeitä joita voimme sitten käydä itse yhä enemmän ostamassa.

Moni keksii varmasti syitä miksei pärjäisi vähemmällä ja valtiovaltojen puheet kasvihuoneilmiön hillitsemisestä ovat yhtä sanahelinää ellei kyetä romuttamaan koko kulutusyhteiskunnan rakennetta, mutta miksi näin tehdä. Poliitikotkin kulkevat vain markkinavoimien talutusnuorassa joilla todellinen päätösvalta on.

Jokainen poliitikko saa rahoitusta yrityksiltä ja toteuttaa myös päätöksenteossa yritysten ambitioiden mukaisia toiveita.

Olen itse ollut sitä mieltä että maailmaan mahtuu paljon hyviäkin ihmisiä, mutta monilla järkevästi ajattelevilla ihmisillä ei ole kunnianhimoa päästä yritysten johtoon tai valtion hallintoelimiin. Paulo Coelchon kirjaa mukaellen: Raha tulee rahan luo ja valta tulee vallan luo. Muutama idealistikin varmaan joukkoon mahtuu, mutta ryhmäkuri pitänee nämäkin rönsyilijät aisoissa.

Jos ihan rehellisesti aletaan pohtimaan ja tutkitaan hieman länsimaista yhteiskuntaa kritisoivaa kirjallisuutta, jota yllätys yllätys on vaikea löytää, havaitaan tilastotietoa hyvinvointiyhteiskunan alasajosta. Vaikka mielletään että esim. kunnallinen terveydenhuolto on tasapuolista kaikille niin näin ei valitettavasti tilastojen valossa ole. Paremmissa hankkeissa tai yhteiskunnallisessa asemassa oleva saa todellakin parempaa terveydenhuoltoa kuin esim. työtön. Lääkärit siis keskimäärin ottavat enemmän vakavasti paremmassa asemassa olevan valitukset ja ohjaavat herkemmin jatkotoimenpiteisiin.

Mielestäni on väärin, ettät ihmisen ihmisarvo määritellään sen kautta mitä työtä tekee, kuinka tuottava on, paljon on omaisuutta...

Olen myös herännyt siihen että yhteiskunta korostaa ns. yksisilmäistä individualisuutta: Yksilön pitäisi ottaa vastuu itsestään, mutta valtaa siihen ei anneta. Vastuuta on hankala ottaa jos ei ole valtaa. Yksilöä holhotaan laeilla: Ei saa tupakoida tuolla, ei sa myydä merestä pyydettyä kalaa, jos kärähdät rattijuoppoudesta niin menetän aseluvat ( mitä hittoa rattijuoppoudella on tekemistä pyssyjen omistamisen kanssa ?? ).

Sitäpaitsi yhteiskunnan yksilöllisyys rajoittuu siiheen mikä on yleisesti hyväksyttyä: Eli saat olla yksilöllinen, mutta jos edustat jotain sukupuoli-, kansallisuus-,uskonto-, ym. vähemmistöä niin silloin et koekaan savasi olla vapaasti oma itsesi ilman että jokin ulkopuolinen taho suhtautuu sinuun vähintäinkin epäluuloisesti. Kaikki erilaisuus koetaan tätä yhteiskuntaa uhkaavana tekijänä ja se leimataan jotenkin ei-hyväksytyksi.

Voihan sitä ajatella että itsellä on kaikki ihan hyvin, mutta kaikilla kansalaisilla pitäisi olla ainakin mahdollisuus riittävään hyvinvointiin, näin ei ole ja riittävä hyvinvointi kaikille olisi mahdollista mikäli luovuttaisiin länsimaisesta voittoja tavoittelevasta yhteiskunnasta...ei nyt mennä kommunismiin, mutta pystyisimme ainakin palaamaan peruspalvelujen osalta edes muutama vuosikymmen taaksepäin. Tämä olisi mahdollista mikäli yhteiskunnan tukipilareita ei ajettaisi koko ajan alas.

Valtion verokertymää verottavat mm. valtion laitosten yksityistäminen sekä kasvava työttömyys joka on seurausta yritysten "säästö"-toimenpiteistä ja automaation kasvusta joka väistämättä verottaa tarvittavien työntekijöiden määrää, näin myös veroa maksavien kansalaisten osuus vähenee. Kun yrityksiltä poistetttiin TEL maksut siitä eivät hyötyneet työntekijät  vaan yritys joka saa näin isomman kakun itselleen, kärsijöiksi joutuvat tulevat eläkeläiset joille ei riitä eläkettä mitä maksaa.

Eli päätöksenteossa ajetaan tahallisesti suuntaan joka lisää kansalaisten eriarvoisuutta. Velkainen ihminenhän  on mitä nöyrin työntekijä yritykselle.

Sitten onkin se seuraava ongelma, että jos nykyinen yhteiskuntarakenne romutettaisiin kokonaan se aiheuttaisi sellaisen kaaoksen joka ei sekään ole hyvä asia. Että sinänsä olen miettinyt josko tämä asioiden pohtiminen on täysin turhaa, koska se ei johda mihinkään. Eikä mikään muutu vaikka muutama muukin ihminen tulisi samoihin päätelmiin nykyisen yhteiskunnan hyvinvoinnista. 

No joku voi sanoa, että olen ehkä lukenut muutaman yhteiskuntakriittisen kirjan liikaa, mutta mitäpä muutakaan sitä televisiottomana tekisi: mediakin kun kertoo vain sen mikä on yhteiskunnan pystyssä pysymisen kannalta tärkeää. Tarjoilee BB:n tapaista aivotonta viihdettä jotta saadaan huomio pois ongelmista ja kansalaiset tyytyväisiksi. Kukaan ei kysy mitä median sisältö ei kerro. Vaatii aika lailla päästä pois kaninkolosta ja nähdä metsä puilta, siihen ei kansalaisia haluta kannustaa.

No tämäpä oli lähinnä omaa pohdintaani, en sano olevani oikeassa, tiedän vain kuinka vähän tiedän.

Tämä poikkesi nyt aika paljon blogin humoristisesta linjasta, ehkäpä palaan seuraavalla kerralla takaisin arkisiin asioihin...

No lähdettiin sitten seuraavana päivänä tien päästä moottorikelkkauria pitkin joelle ja matka taittui hyvin kunnes tulimme toisesta suunnasta riippusillan luo, jolloin umpihanki-alamäki olikin umpihanki-ylämäki.  Polvia myöten hangessa yritin vetää likkaa pulkassa rinnettä ylös joka katsoi minua sellaisella silmät pyöreänä ilmeellä ja tahtoi ilmiselvästi sanoa: Ookko sää äiti ihan tosissas.

Koira kun vielä päätti kesken ylösnousun että eihän tästä tule hel...ään ja kääntyi takaisinpäin niin oli siinä sitten kiskomista. Lopputulema oli se että likka pulkkineen kääntyi ympäri ja sai lumipesut. No onneksi kotio ei ollut kumminkaan pitkä matka, niin ei tarvinnut kauaa olla naama jäässä.

Monen viikon tauon jälkeen uskalsimme kerhoonkin. ( Viime kerralla likka vei kuusen koristeita, kävi dyykkaamassa roskista ja juoksi muuten vaan taloa ympäri ).No tällä kerralla istui aika kiltisti sylissä. Ehkä uskallamme siis näyttää naamaamme vielä jatkossakin.

Toisaalti lastenhan pitää saada olla lapsia: Toiset vaan ovat vilkkaampia ja uteliaampia kuin toiset.

Itsekin muistan että piti kielloista huolimatta nykäistä puuhellan tuhkaluukku auki ja todeta itse yltäpäältä tuhkassa, että ei olis kannattanut aukaista...kiipeilyä ja hyppimistäkin tuli harrastettua sillä seurauksella että nenä on paikattu kertaalleen ja puustakin olen pudonnut ( Mikä saattaakin selittää aika paljon...).

Eilen oli kiva katsella kuinka likka heitteli palloa koiralle. Koiran pitäisi vaan oppia että toisi sen pallon takaisin tytölle, mutta kun tuo aina pallon minulle ja minun pitää sitten antaa se tytölle jne...

Kissa nyt tapansa mukaan nukkuu, syö, käy muutaman tunnin ulkona,  syö, nukkuu. Likka kömpii kissan yli, repii korvista ja kissa vaan nukkuu.

Metsien mieskin nukkuu ja likka ja  koira. Taidanpa olla ainut hereillä olija tässä talossa...

No jos uni ei tule niin ei tule päätin  ja nostin likan pois sängystä: Vähän aikaa touhuiltiin, vaihdettiin vaipat ja syötiin jonka jälkeen nukahtaminen oli huomattavasti helpompaa. Nyt keitin kupposen teetä ja syön lämpimiä haukileipiä salaatin kanssa.

Koiruudella on ärsyttävä tapa: Heti kun jääkaapin ovi narahtaa se juoksee yläkerrasta portaat alas ja jää haukahtelemaan oven taakse vaikka likka olisi unilla. On tullut ihan liikaa syötettyäkin sitä kun me syödään muksun kanssa kolmen tunnin välein ja koiruus osaa aina kerjätä ruokaa silloin kun muut syö vaikka sillä ei olisi nälkäkään. Lenkitkin ovat supistuneet yhteen lenkkiin päivässä ja sekääön ei ole kovin pitkä kun saa vetää likkaa pulkassa perässä. Tietysti voisihan sitä kaivaa nuo rattaatkin esiin, mutta niillä ei pääse metsälenkille eikä joen jäälle.

Aamulla tosin päästän koiruuden pihalle pissille, itse en voi mennä pihalle kun pitää katsoa mitä tyttö touhuaa kun kiipeilee pitkin sohvia. Sitten huudan koiran nimeä oviaukosta ja kiroan kun nään sen luikahtavan aidan ali naapurin puolelle. Otuksella on selvästi valikoiva kuulo. " Tänne ja heti "-käskyt kaikuvat kuuroille korville vaikka kuinka nostaisi volyymiä ( eikä sitä kyllä aamutuimaan viitsi hirveästi nostaa ) , mutta jääkaapin oven avauksen se kuulee yläkertaan asti...hmm...

Pitäisi varmaan viritellä juoksunaru tuosta pihan poikki jotta se pysyisi varmasti omalla pihalla. Toisen pään juoksunarusta sitoisi tuohon oven viereen..pitääpi alkaa suunnittelemaan. Laiskuus iskee akku on läppäristä loppumassa mutten jaksa hakea laturia pitänee siis lopetella...

Kaikkien nokkamukikokeilujen jälkeen tajusin yksi päivä antaa vettä ihan oikeasta mukista johon tytär tarttui kaksin käsin ja alkoi juoda kupista kuin vanha tekijä. Olin tyytyväinen siihen asti kunnes tyttö päätti tehdä ruokailupöydästään uima-altaan  ja kaatoi harkitusti tuijottaen vedet kupista siihen. Sen jälkeen ei kun pyyhkimään, joka tarkoitti sitä että tyttö luuttusi molemmin käsin vettä eestaas seurauksena että hihat kastuivat ( äidiltä meinasi siinä vaiheessa hihat palaa...)

Tytär on osoittanut olevansa myös sukua pesukarhulle- leipäpalat ja maissinaksut pudotetaan  yksi kerrallaan vesikuppiin-kurkistetaan kupin sisälle, poimitaan ne sieltä ja syödään vasta huuhtelun jälkeen.

Vesileikit eivät rajoitu tähän vaan lattianpesuvesi on myös kiinnostava, harmi vaan kun äitee ei anna pikku pesukarhun alun uitella käsiään lattianpesuvedessä, siellä kun on lattiapölyn lisäksi tolua- no nuollaanpa sitten juuri luututtua lattiaa...ja taas on äitee enemmän kuin hyvillään.

Tänä aamuna kaivelin vessasta uutta vaippaa likalle kun kuulin loiskahduksen: mikäpäs se muukaan äänen aiheutti kun wc-pyttyyn heitetty metsien mieheen reino-tossu. No onneksi pytty oli tällä kertaa tyhjä. Vaikeampaa oli  eräänä päivänä kaivaa sieltä se puupalikka jonka likka nakkasi sinne juuri kun olin huuhdellut kestovaippojen tuotoksia pyttyyn.

Tyttö kyllä osoittaa mielikuvituksensa toimivaksi muutoinkin: Kissaa käy halailemassa ja koiralle heittelee jo vinkulelua. Välillä ottaa koiran pannasta kiinni ja juoksee äristen perässä. Koiruutta välillä häiritsee tuo turhan innokas pirpana, mutta muuten on ottanut likan tosi hyvin vastaan: Väistää ( ehkä valitettavastikin ) omalta raksukupiltaan syrjään kun tytteli sinne menee. Appivanhemmat repesivät kun kerroin että piti ostaa koiruudelle pienempiä nappuloita ettei pirpana tukehdu niihin.

Tarkoitushan ei siis todellakaan ole, että likka niitä suuhunsa laittaisi, mutta jos vahinko käy  niin eivät ole ainakaan kurkussa kiinni. Tuo kun on niin vilkas ettei aina meinaa silmä perään ehtiä..huoh...mutta niin iloinen ja ihana kun välillä tulee kädet ojossa halimaan.

jaa lähtisiköhän sitä päikkäreitten jälkeen pulkkamäkeen...

Istun keittiössä ja ihmettelen kun takkahuoneessa lelulaatikon vieressä istuva tyttö on niin hiljaa. Ei helise helistin ei. No eihän se helise kun tyttö seisoo jo senkkiä vasten ja tavoittelee isin pikkusikaripakettia: tarkkana saa olla kun porkkana mitä jättää tytön käden ulottuville.

Nyt on alkanut tosin pikkuhiljaa oppia, että osaa tarkastaa lattia ja pöytätasot ettei mitään vaaralllista siellä ole.

Kissa on valinnut osakseen ulkoruokinnan: kerran se oli tulossa jo sisälle, mutta kuuli ulko-ovelle eteisestä tytön vinkaisun niin kääntyi kannoillaan ja meni ulkorakennuksen kuistille takaisin. Koiruus katsoo minua välillä kärsivänä, vaihtaa paikkaa ja yrittää nukkua, mutta tyttö tulee sitä taas uudestaan höykyttämään. Välillä komennan koiran mars yläkertaan ja laitan oven säppiin. Saapahan koirakin nukkua rauhassa ettei joku ole koko ajan turkista retuuttamassa.

Tyttö heräsi, pitää lopettaa...

Mut pitäisi vierottaa tästä tietokoneesta kun tulee joka vapaahetki istahdettua tämän ääreen.

no asiaan: oikeastaan tämä kaupunki on pieni, kun kuulin, että tähän kadulle on muuttamassa uusia naapureita niin kävin eilen kaverilla jonka puoliso sanoi ohimennen että hänen yksi kaveri on muuttanut jonnekin sinnepäin missä te asutte ja kun sanoi vielä saman nimen niin tiesin, että samalle kadullehan ne on sitten muuttaneet. Teoria jonka mukaan kaikki maailman ihmiset tuntevat toisensa seitsemän muun ihmisen kautta voi pitääkin paikkansa... no eipä tuo nyt niin sattumaa kuin se että kohtaa melkein naapurinsa new yorkin ravintolassa tai nordkapissa, jotka  nuokin tarinat pitävät paikkansa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla on joskus tullut törmättyä tuttuihin jotka on eri reissulla, mutta se nyt ei ole niin ihme kuin törmätä tuollaisessa isossa kaupungissa.

No kirjoittelenpa myöhemmin jotain hauskempaa kun tuo tyttelis nyt sitten kumminkin heräilee...

Tyttö nukkuu, vierasmaraton päättyi. ensin kaksi yövierasta joiden perään tuli kaksi + 5 koiraa ja sitten yksi+ kissa. eli vieraita on ollut nyt peräjälkeen semmoiset pari viikkoa. Tosin tämä viimeinen nyt oli sellainen kaveri, ettei tarvinnut stressata vaan elelin kuin kotona normaalistikin. Nämä miehet kun harrastivat joka öistä saunamaratonia ja sitten tuskailivat kun ulkona on niin kuuma

Kissanpennut on kyllä hauskoja jos ei ne roiku verhoissa tai silppua mitään, mutta jaksavat jahdata palloa tai narun päässä roikkuvaa lelua. Meidän kollille kun palloa näyttäisi niin ei varmaan eväkään liikahtaisi.

Melkein viikon kun tuo kissanpentu oli kylässä niin alkoi jo tulla koirankin kanssa toimeen, tyttö valitettavasti sai vähän kynttä, tosin silloinkin kissa vain leikki. Kävi vähän taputtelemassa kissimirriä enkä ehtinyt ihan väliin. Tuo tyttö kun ryömii ja konttaa niin vauhdilla ja seisoo jo tukea vastenkin...

mutta eipä nyt tällä kertaa muuta tänne irtoa

taitaa olla ennätyssaunomisessa pehmenneet muutkin kuin lihakset, päättelen. Vähillä unilla ja saunavirvokkeilla lienee osuutta asiaan. Varsinainen pilviveikko, hymähdän veljelle, kun hiivin tytön kanssa sisälle.

Sitten ne raahaavat pokerisetin saunaan: tiedä häntä kumpi tippuu ensin, puoliso  vai sen veli. Veljen vaimo herää. Kaksi kuppia kahvia tekee varmasti hyvää kun on ajellut eilen Suomen poikki ja nyt lähtee taas ajelemaan kolmen karvaturrin kanssa koiranäyttelyyn. Kaksi niistä jää veljen huomaan, eli tällä tontilla on siis ollut eilisyöstä lähtien viisi koiraa + omamme.

Tyttelistyyn parit päikkäritkin loppuivat aika lyhyeen, kun tyttö                  " haukuttiin pystyyn ". Nyt onneksi nukkuu ja saunatontutkin sammuivat puoliltapäivin. Jäätiin tytön kanssa sitten vähän niinkuin kahden.

No eipä tässä, on nyt niin hiljaista, että voisi kiljaista...Kissaakaan ei ole yllätys yllätys näkynyt.

Saa vähän hengähdystaukoa kun tuo ADHD on hereillä ollessaan milloin johtojen kimpussa, milloin availemassa keittiön laatikoita. Ei tulisi kuuloonkaan syventyä jonkun  kirjan kimppuun kun saa olla koko ajan silmät selässäkin. Yksi päivä mussutin tuossa ruokaa ja katsoin kun tyttö mätti keittiön alalaatikosta kaikki tavarat lattialle, olin jo sitä ennen takavarikoinut seltä kaikki terävät raastinraudat ja muut vaaralliset esineet. Sitten löi laatikon kiinni, ja jätti sormet väliin. Äiti taas oppi jotakin uutta: tuokin on vaarallinen paikka.

Onneksi sitä on sentään jääkaapissa ruokaa, ettei teoriassa tarvitse lähteä sitä hakemaan. Puoliso kyllä uhkasi herätä neljän tunnin unien  jälkeen ja pitäisi kuulemma lähteä kauppaan etsimään jootakin grillattavaa. No kuskista ei liene epäselvyyttä: tyttö vaan takapenkille ja matkaan. Entisiäkin ruokia tosin olisi vaikka kuinka: en ymmärrä mitä järkeä on tehdä uutta jos entisiä joutuu parin päivän päästä heittelemään biojätteeseen, no ehkä mulla on niin pienet aivot etten ymmärrä tai jotain...

Tsippadaa pitää varmaan lopettaa.

No onhan se: joulukuussa oman lapsen ristiäiset vain 2 pv. isän kuoleman jälkeen, tammikuussa isän hautajaiset, helmikuussa metsien miehen siskon häät...sitten vielä päälle läheisten ihmisten melankoliat ja murheet. Lisäksi en ole saanut yhtä kaveriani kiinni kuukausiin...yms.

No otsikon mukaisesti tässä pitäisi lukea hauskoja kuvauksia perheen elämästä niin kirjoitellaanpa vähän arkisempia asioita:

Koira saa nykyään liikuntaa tytön toimesta: Tyttö viipottaa perässä ja koira juoksee sitä mukaa karkuun. Täysin kitkatta kohtaamiset eivät ole sujuneet. Kohtaaminen ilman murinaa tuo koiruudelle palkinnon ja murinan kanssa koiruus saa emännältä torumiset.

Kädet täynnä töitä on siinäkin, että tytön vinkulelu pitää irroittaa koiran suusta ja koiran vinkulelu tytön suusta. Metsien mies kun sanoi, että niillä on  kohta yhteiset lelut, johon totesin: Ei ikinä...yritys siis on kova etteivät lelut menisi sekaisin.

Siinä sitten päivät kuluukin kun tuo yksi seittenkytäsenttinen jyrsijä pitää käydä irroittamassa kaiuttimenjohdin kimpusta ja toistaa sama uudelleen vähän väliä ja huolehtia ettei koiruus sillävälin vie tytön palloa tai syö likan maissinaksua. Ei käy kateeksi kaksosten äitejä.

No välillä kieltämättä alkaa itsekin naurattamaan kun tyttö ihastuneena hihkuu ja alkaa vauhdilla ryömiä/ kontata kissan tai koiran perässä. Kissa suhtautuu ihme kyllä tuohon tyttöön huomattavasti rauhallisemmin, eikä näytä olevan moksiskaan vaikka tyttö käy välillä nyhtämässä turkista.

Isukki pitää sitten syksyllä isäkuukauden ( Lue: metsästyskuukauden ) ja itse jatkan siitä hoitovapaana. Tosin voi olla tänä vuonna mielenkiintoista kun kanalintujen metsästys on vain 10 päivää: metsien mies uhkasi olla kaikki 10 päivää metässä. Tarkoittaa sitä, että minä en ole metällä, vai pistäiskö tytön kantorinkaan, peltorit sille päähän ja pyssyn kanssa näreeseen tetsaamaan haha :).

No lupaili että pääsisin parina päivänä itekin. Ehkäpä käydään myös matkassa ja ollaan tytön kanssa laavulla paistelemassa makkaraa. Tulihan tuota ampumaradalla käytyä pienoiskiväärillä poksauttelemassa ja ampumassa vaivaiset kuusi laukausta haulikolla, josta seurauksena hihattoman paidan kanssa musta olkapää.

Itse ampuminen ei kyllä koskaan ole ollut mitenkään hauskaa, mutta onpahan ollut lisäsyy kävellä metsässä syksyisin. Jos ei näy lintuja niin kerätään sitten marjoja ja sieniä.

Ei kai  tässä ihmeempiä, tyttö vetelee päivätirsoja ja pitäisi lähteä kaupungille asioille: Saisi vain tuon metsämurmelin heräteltyä tuolta peiton alta, vaikka eihän tässä mikään kiire valmiissa maailmassa. Herätys kyllä onnistuu parhaiten kahvikupin kanssa tai sitten pistää likan hommiin kunhan tuo herännee itse. Käy kirkumassa, taputtelemassa selkään, nyhtämässä parrasta, potkii ja hekottelee... eikä tuo mies sille ala murisemaan vaan tulee hyvälle tuulelle, vaikka aamuisin muuten äkäinen olisikin.