joskus on ihan kiva olla yksin. Metsien mies on reissussa äiteen kanssa Wienissä ja Bratislavassa.

Toisaalta kun kerrankin on useampi päivä vapaata, niin olisi tehnyt mieli käydä katsomassa omaa isäukkoa joka on jälleen kerran toipumassa leikkauksesta, mutta nuo karvaturrit kun rajoittavat, ei niitä oikein saa hoitoon, eikä niitä voi pistää matkustamaan yli 800 kilometriäkään. Ei kovin inhimillistä laittaa lentokoneeseen ja toinen tuo juna...

Jos matka kestää yli 10 h niin pakko niiden on pissilläkin käydä jossain välissä.

Jotenkin pelottaa ettei ole sitten pitkää vapaata ennen kesää. Kun tuo talvilomakin peruttiin, sitten tulee kaiken maailman projektit joiden seurauksena minut varmasti viimeistään ensi vuoteen mennessä saneerataan ulos. Jos on määräaikainen ja henkilöstövähennystarve on yli 50 henkeä niin määräaikaisethan siinä ensimmäisenä lähtee pois.

Ei sen puoleen, kaikkein suurin huoli on niillä ihmisillä, joilla on asuntovelkaa, joilla vain perheestä yksi käy töissä ja on töissä Voikkaan tehtaalla. Elikäs lähestulkoon minun sukulaisteni tilanne, paitti niillä nyt ei kai ole velkataakka niskassa, mutta monilla on. Ja tosiaan kukas niitä taloja ostaa jos paikkakunnalla ei ole töitä. On se niin paperin varassa tuo Kuusaankoski.. siinä käy monella mielessä roikkua narun päässä, kun rahantulo loppuu kesken eikä töitä ole näköpiirissäkään. Kuolee koko kylä. Perskules ( Kuten veljeni olisi tähän sanonut ).

No se niistä murheista, olen tässä parina yönä ollut perustamassa tyhjään Voikkaan tehdashalliin kirpputoria ja kääremuovitehdasta... isäukko näki unta kuulemma huvipuistosta...

Koiruus on ollut suht kiltisti isännän poissaollessa, enää se ei uskalla silputa herätyskelloja pikku palasiksi, kun sai metsien mieheltä selkään ko. touhusta. Viime aikoina se on irrottanut vain pariston kellon takaa. Huomasi lienee, että on liian helppo laittaa takaisin paikoilleen, joten vei tässä pari päivää sitten pariston lisäksi herätysnapin. Eipä saanut enää soimaan kun puuttui se ylös nostettava nappi. Olipa vielä piilottanut napin niin hyvin etten sitä löytänyt.

Tänään sitten pengoin ja haeskelin saksia, koira lienee tuumasi, että jotainhan tuo etsii ja kantoi suussaan ko. herätysnapin ja pudotti sen maahan jalkojen juureen. Hyvä hauva ; - )

Kissa sen sijaan ei ole ollut yhtä kiltisti, se tuli aamulla tiellä vastaan korva riekaleina. Oli vissiin tapellut naapurin kissan kanssa. Turkissakin oli verta.  Saas nähdä mitä sitä keksisi kun tuo lintuflunssa tulee. Ei voi valjaissakaan oikein pitää pihalla, kun nuo vapaat kissat tulee haastamaan kumminkin riitaa. Jos vaikka laittaisi koiran häkkiin katon ja laittaisi kissan sinne ulkoilemaan. Se punkero tietysti yrittäisi tulla häkin rautalankojen välistä ulos ja jäisi mahastansa kiinni killumaan siihen.

Muistan kerran kun kissa oli kotopuolessa valjaissa pihalla: Oli sitten kiivennyt aidan päälle ja hypännyt alas. Paha vain ei naru ollut riittänyt. Kun huomasin tilanteen kävin pelastamassa sen, siellä se roikkui puolessa välissä aitaa narun päässä. Ymmärettävästi kissoille myydään valjaita, kaulapannan kanssa olisi käynyt huonosti...