torstai, 18. maaliskuu 2010

päiväuniaika

Tytöllä on siis päiväuniaika.

Itselläkin tuli juuri mieleen että voisinpa oikaista mutta taitaapi olla turhaa touhua kun likkakin on nukkunut kohta jo 3 tuntia, niin eiköhän tuo tuosta kohta jo heräile.

Sinänsä tällä kertaa ei ole mitään syvällistä pohdittavaa ja arkikin on yhtä naapurin kanssa tehtyä lumikenkäkävelyä talvisella suolla lukuunottamatta ollut sitä samaa.

Toukokuussa alkaisivat työt, mutta mieluusti kyllä  jatkaisin tytön kanssa kotona oloa. Vapaa-aikaa on sitten vähemmän ja töistä tullessa odottaa lastenhoitovastuu ja kotityötkin, mutta niinhän se useimmilla menee.

Ei sinänsä etteikö tuon likan kanssa olisi ihan mukava puuhastella, mutta joskus tarvitsisi sellaisen pikku tauon kun on jo  vuoden verran ( yhtä aamua lukuunottamatta kun likka oli yökylässä kummilla ), herännyt aamukuuden ja seitsemän välillä.

Tosin se hauskuus on kun menee töihin että saa aamuvuorojen aikaan herätä jo vähän aamuneljänkin jälkeen, niin ei tarvitse sitten nukkua pidempään aamukuuteen tai -seitsemään.

Iltavuorojen aikaan ei tarvitse mennä nukkumaan yhdeksältä kun voi mennä vasta puoliltaöin nukkumaan ja saa kumminkin taas herätä kuuden ja seitsemän väliin...yövuoroja nyt miettimättäkään.

Olisikohan tuo nyt jotenkin positiivisesti ilmaistu.

Jotain oikeasti hauskaa olisi kiva tänne lohkaista niinkuin aina ennen tuli kirjoiteltua, mutta nyt ei irtoa mitään ja likkakin jo heräsi itkemään...

sunnuntai, 7. helmikuu 2010

mietteitä

Ajattelinpa prosessoida näitä  ajatuksia tänne vaikken  oleta että näistä iloa kellekään olisi mutta kumminkin:

Olen yleensä osannut iloita pienistä asioista sillävälin kun metsien mies on hokenut että yhteiskunta on epäoikeudenmukainen.Nyt olen kumminkin alkanut miettiä eräitä asioita vaikken tiedä mitä hyötyä niitä on tiedostaa.

Eli voidaan aajatella että länsimaisessa yhteiskunnassahan meillä on kaikki hyvin, mutta jos olemme pienestä pitäen kasvettu tähän niin osaammeko edes nähdä tämän yhteiskunnan ulkopuolelle ja miettiä mitä tässä on vialla.

Onko tuttua: Teet pitkän viikon töissä ja odotat viikonloppua. Viikonloppuna haluaa tehdä jotain mukavaa ja lähdetään vaikka kaupungille ostoksille. Mikä oravanpyörä: Tehdään töitä työnantajalle yhä pienenevillä resursseilla. Suurimmat voitot työnteosta ( ts. repii työntekijän selkänahasta ) käärii kuitenkin globaali yhtiö ja pieni joukko ihmisiä. Miksi tätä täytyy tehdä: Jotta voimme tuottaa yhä enemmän kulutushyödykkeitä joita voimme sitten käydä itse yhä enemmän ostamassa.

Moni keksii varmasti syitä miksei pärjäisi vähemmällä ja valtiovaltojen puheet kasvihuoneilmiön hillitsemisestä ovat yhtä sanahelinää ellei kyetä romuttamaan koko kulutusyhteiskunnan rakennetta, mutta miksi näin tehdä. Poliitikotkin kulkevat vain markkinavoimien talutusnuorassa joilla todellinen päätösvalta on.

Jokainen poliitikko saa rahoitusta yrityksiltä ja toteuttaa myös päätöksenteossa yritysten ambitioiden mukaisia toiveita.

Olen itse ollut sitä mieltä että maailmaan mahtuu paljon hyviäkin ihmisiä, mutta monilla järkevästi ajattelevilla ihmisillä ei ole kunnianhimoa päästä yritysten johtoon tai valtion hallintoelimiin. Paulo Coelchon kirjaa mukaellen: Raha tulee rahan luo ja valta tulee vallan luo. Muutama idealistikin varmaan joukkoon mahtuu, mutta ryhmäkuri pitänee nämäkin rönsyilijät aisoissa.

Jos ihan rehellisesti aletaan pohtimaan ja tutkitaan hieman länsimaista yhteiskuntaa kritisoivaa kirjallisuutta, jota yllätys yllätys on vaikea löytää, havaitaan tilastotietoa hyvinvointiyhteiskunan alasajosta. Vaikka mielletään että esim. kunnallinen terveydenhuolto on tasapuolista kaikille niin näin ei valitettavasti tilastojen valossa ole. Paremmissa hankkeissa tai yhteiskunnallisessa asemassa oleva saa todellakin parempaa terveydenhuoltoa kuin esim. työtön. Lääkärit siis keskimäärin ottavat enemmän vakavasti paremmassa asemassa olevan valitukset ja ohjaavat herkemmin jatkotoimenpiteisiin.

Mielestäni on väärin, ettät ihmisen ihmisarvo määritellään sen kautta mitä työtä tekee, kuinka tuottava on, paljon on omaisuutta...

Olen myös herännyt siihen että yhteiskunta korostaa ns. yksisilmäistä individualisuutta: Yksilön pitäisi ottaa vastuu itsestään, mutta valtaa siihen ei anneta. Vastuuta on hankala ottaa jos ei ole valtaa. Yksilöä holhotaan laeilla: Ei saa tupakoida tuolla, ei sa myydä merestä pyydettyä kalaa, jos kärähdät rattijuoppoudesta niin menetän aseluvat ( mitä hittoa rattijuoppoudella on tekemistä pyssyjen omistamisen kanssa ?? ).

Sitäpaitsi yhteiskunnan yksilöllisyys rajoittuu siiheen mikä on yleisesti hyväksyttyä: Eli saat olla yksilöllinen, mutta jos edustat jotain sukupuoli-, kansallisuus-,uskonto-, ym. vähemmistöä niin silloin et koekaan savasi olla vapaasti oma itsesi ilman että jokin ulkopuolinen taho suhtautuu sinuun vähintäinkin epäluuloisesti. Kaikki erilaisuus koetaan tätä yhteiskuntaa uhkaavana tekijänä ja se leimataan jotenkin ei-hyväksytyksi.

Voihan sitä ajatella että itsellä on kaikki ihan hyvin, mutta kaikilla kansalaisilla pitäisi olla ainakin mahdollisuus riittävään hyvinvointiin, näin ei ole ja riittävä hyvinvointi kaikille olisi mahdollista mikäli luovuttaisiin länsimaisesta voittoja tavoittelevasta yhteiskunnasta...ei nyt mennä kommunismiin, mutta pystyisimme ainakin palaamaan peruspalvelujen osalta edes muutama vuosikymmen taaksepäin. Tämä olisi mahdollista mikäli yhteiskunnan tukipilareita ei ajettaisi koko ajan alas.

Valtion verokertymää verottavat mm. valtion laitosten yksityistäminen sekä kasvava työttömyys joka on seurausta yritysten "säästö"-toimenpiteistä ja automaation kasvusta joka väistämättä verottaa tarvittavien työntekijöiden määrää, näin myös veroa maksavien kansalaisten osuus vähenee. Kun yrityksiltä poistetttiin TEL maksut siitä eivät hyötyneet työntekijät  vaan yritys joka saa näin isomman kakun itselleen, kärsijöiksi joutuvat tulevat eläkeläiset joille ei riitä eläkettä mitä maksaa.

Eli päätöksenteossa ajetaan tahallisesti suuntaan joka lisää kansalaisten eriarvoisuutta. Velkainen ihminenhän  on mitä nöyrin työntekijä yritykselle.

Sitten onkin se seuraava ongelma, että jos nykyinen yhteiskuntarakenne romutettaisiin kokonaan se aiheuttaisi sellaisen kaaoksen joka ei sekään ole hyvä asia. Että sinänsä olen miettinyt josko tämä asioiden pohtiminen on täysin turhaa, koska se ei johda mihinkään. Eikä mikään muutu vaikka muutama muukin ihminen tulisi samoihin päätelmiin nykyisen yhteiskunnan hyvinvoinnista. 

No joku voi sanoa, että olen ehkä lukenut muutaman yhteiskuntakriittisen kirjan liikaa, mutta mitäpä muutakaan sitä televisiottomana tekisi: mediakin kun kertoo vain sen mikä on yhteiskunnan pystyssä pysymisen kannalta tärkeää. Tarjoilee BB:n tapaista aivotonta viihdettä jotta saadaan huomio pois ongelmista ja kansalaiset tyytyväisiksi. Kukaan ei kysy mitä median sisältö ei kerro. Vaatii aika lailla päästä pois kaninkolosta ja nähdä metsä puilta, siihen ei kansalaisia haluta kannustaa.

No tämäpä oli lähinnä omaa pohdintaani, en sano olevani oikeassa, tiedän vain kuinka vähän tiedän.

Tämä poikkesi nyt aika paljon blogin humoristisesta linjasta, ehkäpä palaan seuraavalla kerralla takaisin arkisiin asioihin...

 

 

 

perjantai, 5. helmikuu 2010

lunta tupaan

Olis se pitänyt muistaa kun edellisenä päivänä suosiolla  käännyin riippusillan luona takaisin että tuon vallin yli ja tuon alamäen kautta ei päästä pulkan ja koiran kanssa joen jäälle.

No lähdettiin sitten seuraavana päivänä tien päästä moottorikelkkauria pitkin joelle ja matka taittui hyvin kunnes tulimme toisesta suunnasta riippusillan luo, jolloin umpihanki-alamäki olikin umpihanki-ylämäki.  Polvia myöten hangessa yritin vetää likkaa pulkassa rinnettä ylös joka katsoi minua sellaisella silmät pyöreänä ilmeellä ja tahtoi ilmiselvästi sanoa: Ookko sää äiti ihan tosissas.

Koira kun vielä päätti kesken ylösnousun että eihän tästä tule hel...ään ja kääntyi takaisinpäin niin oli siinä sitten kiskomista. Lopputulema oli se että likka pulkkineen kääntyi ympäri ja sai lumipesut. No onneksi kotio ei ollut kumminkaan pitkä matka, niin ei tarvinnut kauaa olla naama jäässä.

Monen viikon tauon jälkeen uskalsimme kerhoonkin. ( Viime kerralla likka vei kuusen koristeita, kävi dyykkaamassa roskista ja juoksi muuten vaan taloa ympäri ).No tällä kerralla istui aika kiltisti sylissä. Ehkä uskallamme siis näyttää naamaamme vielä jatkossakin.

Toisaalti lastenhan pitää saada olla lapsia: Toiset vaan ovat vilkkaampia ja uteliaampia kuin toiset.

Itsekin muistan että piti kielloista huolimatta nykäistä puuhellan tuhkaluukku auki ja todeta itse yltäpäältä tuhkassa, että ei olis kannattanut aukaista...kiipeilyä ja hyppimistäkin tuli harrastettua sillä seurauksella että nenä on paikattu kertaalleen ja puustakin olen pudonnut ( Mikä saattaakin selittää aika paljon...).

Eilen oli kiva katsella kuinka likka heitteli palloa koiralle. Koiran pitäisi vaan oppia että toisi sen pallon takaisin tytölle, mutta kun tuo aina pallon minulle ja minun pitää sitten antaa se tytölle jne...

Kissa nyt tapansa mukaan nukkuu, syö, käy muutaman tunnin ulkona,  syö, nukkuu. Likka kömpii kissan yli, repii korvista ja kissa vaan nukkuu.

Metsien mieskin nukkuu ja likka ja  koira. Taidanpa olla ainut hereillä olija tässä talossa...

 

 

 

 

maanantai, 25. tammikuu 2010

päiväunia

Likka on alakerran matkasängyssä; kiukkuaa ja nakkoo sängystä pois yksi kerrallaan tavaraa: Sinne lenti tyyny, sitten soiva pehmokoira, peitot, lakana...teksti tytön paidassa julistaa: " I´m happy " ...ei siltä näytä.

No jos uni ei tule niin ei tule päätin  ja nostin likan pois sängystä: Vähän aikaa touhuiltiin, vaihdettiin vaipat ja syötiin jonka jälkeen nukahtaminen oli huomattavasti helpompaa. Nyt keitin kupposen teetä ja syön lämpimiä haukileipiä salaatin kanssa.

Koiruudella on ärsyttävä tapa: Heti kun jääkaapin ovi narahtaa se juoksee yläkerrasta portaat alas ja jää haukahtelemaan oven taakse vaikka likka olisi unilla. On tullut ihan liikaa syötettyäkin sitä kun me syödään muksun kanssa kolmen tunnin välein ja koiruus osaa aina kerjätä ruokaa silloin kun muut syö vaikka sillä ei olisi nälkäkään. Lenkitkin ovat supistuneet yhteen lenkkiin päivässä ja sekääön ei ole kovin pitkä kun saa vetää likkaa pulkassa perässä. Tietysti voisihan sitä kaivaa nuo rattaatkin esiin, mutta niillä ei pääse metsälenkille eikä joen jäälle.

Aamulla tosin päästän koiruuden pihalle pissille, itse en voi mennä pihalle kun pitää katsoa mitä tyttö touhuaa kun kiipeilee pitkin sohvia. Sitten huudan koiran nimeä oviaukosta ja kiroan kun nään sen luikahtavan aidan ali naapurin puolelle. Otuksella on selvästi valikoiva kuulo. " Tänne ja heti "-käskyt kaikuvat kuuroille korville vaikka kuinka nostaisi volyymiä ( eikä sitä kyllä aamutuimaan viitsi hirveästi nostaa ) , mutta jääkaapin oven avauksen se kuulee yläkertaan asti...hmm...

Pitäisi varmaan viritellä juoksunaru tuosta pihan poikki jotta se pysyisi varmasti omalla pihalla. Toisen pään juoksunarusta sitoisi tuohon oven viereen..pitääpi alkaa suunnittelemaan. Laiskuus iskee akku on läppäristä loppumassa mutten jaksa hakea laturia pitänee siis lopetella...

 

sunnuntai, 17. tammikuu 2010

pesukarhun äiti

Vesi-tuo kiinnostava elementti joka on vedyn palamistuote H2O, mitä kaikkea sillä voikaan tehdä: Kysy vaikka vuoden ja kahden kuukauden ikäiseltä tyttäreltämme.

Kaikkien nokkamukikokeilujen jälkeen tajusin yksi päivä antaa vettä ihan oikeasta mukista johon tytär tarttui kaksin käsin ja alkoi juoda kupista kuin vanha tekijä. Olin tyytyväinen siihen asti kunnes tyttö päätti tehdä ruokailupöydästään uima-altaan  ja kaatoi harkitusti tuijottaen vedet kupista siihen. Sen jälkeen ei kun pyyhkimään, joka tarkoitti sitä että tyttö luuttusi molemmin käsin vettä eestaas seurauksena että hihat kastuivat ( äidiltä meinasi siinä vaiheessa hihat palaa...)

Tytär on osoittanut olevansa myös sukua pesukarhulle- leipäpalat ja maissinaksut pudotetaan  yksi kerrallaan vesikuppiin-kurkistetaan kupin sisälle, poimitaan ne sieltä ja syödään vasta huuhtelun jälkeen.

Vesileikit eivät rajoitu tähän vaan lattianpesuvesi on myös kiinnostava, harmi vaan kun äitee ei anna pikku pesukarhun alun uitella käsiään lattianpesuvedessä, siellä kun on lattiapölyn lisäksi tolua- no nuollaanpa sitten juuri luututtua lattiaa...ja taas on äitee enemmän kuin hyvillään.

Tänä aamuna kaivelin vessasta uutta vaippaa likalle kun kuulin loiskahduksen: mikäpäs se muukaan äänen aiheutti kun wc-pyttyyn heitetty metsien mieheen reino-tossu. No onneksi pytty oli tällä kertaa tyhjä. Vaikeampaa oli  eräänä päivänä kaivaa sieltä se puupalikka jonka likka nakkasi sinne juuri kun olin huuhdellut kestovaippojen tuotoksia pyttyyn.

Tyttö kyllä osoittaa mielikuvituksensa toimivaksi muutoinkin: Kissaa käy halailemassa ja koiralle heittelee jo vinkulelua. Välillä ottaa koiran pannasta kiinni ja juoksee äristen perässä. Koiruutta välillä häiritsee tuo turhan innokas pirpana, mutta muuten on ottanut likan tosi hyvin vastaan: Väistää ( ehkä valitettavastikin ) omalta raksukupiltaan syrjään kun tytteli sinne menee. Appivanhemmat repesivät kun kerroin että piti ostaa koiruudelle pienempiä nappuloita ettei pirpana tukehdu niihin.

Tarkoitushan ei siis todellakaan ole, että likka niitä suuhunsa laittaisi, mutta jos vahinko käy  niin eivät ole ainakaan kurkussa kiinni. Tuo kun on niin vilkas ettei aina meinaa silmä perään ehtiä..huoh...mutta niin iloinen ja ihana kun välillä tulee kädet ojossa halimaan.

jaa lähtisiköhän sitä päikkäreitten jälkeen pulkkamäkeen...