Tänäkin aamuna oli loistava ajatus, että pääsen itse vähemmällä lenkillä, kun päästän pystiksen irti tuolla metsässä niin se käy itse oman lenkkinsä ja minä voin sitten maleksia eestaas polkua. Toisin kävi. Pystiksen haukku alkoi kuulua jostakin keskeltä umpimetsää tovin taipaleen takaa. Pakkohan sitä oli ruveta itse tetsaamaan ryteikköjen läpi katsomaan mitä se haukkuu.

metsästyskoiraahan ei saa kutsua haukulta pois, eikä sitä oikeastaan saa vapaaehtoisesti lähtemäänkään jos se haukkuu jotakin.

Puussa siis pitäisi olla lintu, mutta tällä kertaa siellä oli lihava orava. Minun ja pystiksen keskusteluyhteyteen tuli tässä vaiheessa erimielisyyksiä, kun laitoin sille remmin kaulaan ja toruin oravan haukkumisesta.

Onpa se tälle syksylle haukkunut teeriäkin, joten ei sitä sovi tyystin moittia.

Oma toiminta on sitten ollut enemmän tai vähemmän epäammattimaista. Sorsastuskaudella olin menossa lammen rantaan: patruunat olivat haulikon pesissä, mutta piippu oli auki. Lähti siitä sitten viereisestä ojasta lentoon heinäsorsa. ja kun naksautin piipun kiinni ja sain varmistimen pois niin ammuin sitten ohi. Ei tullut sen jälkeen käytettyä toista piipullista kun ajattelin,  ettei osu kumminkaan. Aloin ottamaan jo ammuttua hylsyä pois ja lataamaan uutta. Omassa haulikossani 
avausmekanismi toimii liipaisimen alta, joten rupesin hakemaan sitä sieltä jolloin laukaisin vahingossa toisen patruunapesän tyhjäksi. onneksi piippu oli kumminkin suunnattuna ojan suuntaan.

Olisi se ollut vähän noloa ampuakin omille varpaille.

Kysyinkin sitten isännältä, kun olimme lähdössä yhdessä metille, että olekkos nyt varma että haluat minun kanssa lähteä... toisaalta muistaapa tuon pitkään niin ei tule samanlaisia virheitä tehtyä.

Jaa pitäisi yöksi töihin mennä sen jälkeen saisikin muutaman päivän vapaata. Mehtien mies lähtenee kaverinsa kanssa metsälle ja vie koirankin joten taitaa tämä vapaa mennä muissa merkeissä.
Tietty jos ottaisi kissan mukaan: se voisi pyydystää ne linnut ja minä keskittyisin makkaran paistoon :-)