" Kusessa ollaan " , mietti koira kun lattialle pissi.

On se niin mukavaa herätä keskellä yötä koiran pissin hajuun, todeta tyynesti, että eipä se tainnut illalla ulkona pissiäkään. Napsauttaa makuuhuoneen valot päälle: metsien mies murisee, kuin talviunestaan herännyt karhu. ( Tajuttuaan tilanteen tarjosi toki apua siivoamisessa ).

No eipä sitten enää nukuttanutkaan vaan mielessä pyöri kaikkia elämää suurempia ajatuksia. Tuo havukka-ahon ajattelija onkin viime aikoina miettinyt jotain elämän tarkoituksen tapaista, joten mietin minäkin.

Oikeastaan tämä lähti miehen hokemasta sloganista: " Tieto lisää tuskaa."  Johon totesin eilen:" Eli tyhmät on onnellisia". Josta mies oli samaa mieltä. Itse vähän mietin, että kuinkakohan pönttö sitä on, kun nyt sattuu olemaan suhtkoht onnellinen. Vaikken samanlainen lukutoukka olekaan kuin tuo toinen puoliskoni, niin yleensä kirjat ovat olleet ne asia, jotka herättävät ajatuksia. ( En nyt kuitenkaan tarkoita tällä esim.
Juoppohullun päiväkirjaa, vaikka sekin kyllä herättää ajatuksia. ). Voi olla suhteellisen raskaita kirjoja lukea: 
Kuten Jonathan Gloverin Ihmisyys, joka käy läpi lyhyen maailmanhistoriamme sodat kaikenmaailman kidutuksineen. Ei siis ihme, että minussakin toisinaan asuu pieni Linkola. Tosin kirjasta löytyy se palanen sitä ihmisyyttäkin, sodasta huolimatta.

En silti ole masentunut, vaikka tiedän, että minua odottaa viimeistään kymmenen vuoden sisällä oma pieni kriisi, mikäli pysyn nykyisessä työssäni tuon kymmenen vuotta. Mutta sillä ei ole mitään tekemistä elämän tarkoituksen kanssa. Se vaan on sitä, että naivistisesti miettii, että minustahan voisi tulla vaikka kirjailija, sitten kymmenen vuotta hukattuaan tuolla tehtaassa toteaa että: Ei minusta tullutkaan kirjailijaa ja siitä seuraa kriisi. No vielä työkin maistuu, enkä murehdi sitä. Sillä on myös vähän tekemistä kirjojen ja tiedon kanssa. Ehkä olen hukannut jonkin oleellisen osan metsien miehen ajatusta, jota en ymmärrä, jonka muut ymmärtävät.Olen varmaan yhtä yksinkertainen kuin tuo koira: Joskus harmittaa ( sitä varmaan viime yönä 
harmitti ), joskus taas on iloinen ( se on iloinen uudesta koiranluusta ).

Menipäs vakavamieliseksi. Piti lähinnä kirjoitella näistä kaikenkarvaisista ystävistä. Ikkunan ulkopuolella näyttää olevan noita kaikenkarvaisia ystäviä lintulaudalla: Linnut ajattelevat varmaan: Mukavaa, että joku on järjestänyt meille ruokapaikan, ja meidän kissa miettii: Mukavaa, että joku on järjestänyt minulle ruokapaikan. Sehän on se kissan lempilaulukin: Varpunen jouluaamuna.

Onneksi tuo meidän kolli on niin Karvismaisen lihava, ettei aina jaksa hypätä edes tiskipöydälle. Kaatuisi varmaan koko lintujenruokintapaikka, jos se sinne ponnistaisi. Joten syökööt linnut vaan rauhassa. Tämän aamun pihabongauksen saldo näyttäisi olevan talitiainen, kuusitiainen ja jokin Speedy Gonzales-lintu joka
pyrähtää heti karkuun kun pääni nostan...Unknown flying object...

Eipä tälle aamulle vielä muita mietteitä, koira kävi lenkin, pakkasta on reilu kymmenen astetta ja niin pois päin...