Viime yönä tuli onneksi nukuttuakin, kolme yötähän tuossa meni syntyjä syviä pohtiessa. Nyt kun elämä on oikeastaan mylläkän jälkeen tasoittunut niin nyt pääsee vasta ajattelemaan.

No onhan se: joulukuussa oman lapsen ristiäiset vain 2 pv. isän kuoleman jälkeen, tammikuussa isän hautajaiset, helmikuussa metsien miehen siskon häät...sitten vielä päälle läheisten ihmisten melankoliat ja murheet. Lisäksi en ole saanut yhtä kaveriani kiinni kuukausiin...yms.

No otsikon mukaisesti tässä pitäisi lukea hauskoja kuvauksia perheen elämästä niin kirjoitellaanpa vähän arkisempia asioita:

Koira saa nykyään liikuntaa tytön toimesta: Tyttö viipottaa perässä ja koira juoksee sitä mukaa karkuun. Täysin kitkatta kohtaamiset eivät ole sujuneet. Kohtaaminen ilman murinaa tuo koiruudelle palkinnon ja murinan kanssa koiruus saa emännältä torumiset.

Kädet täynnä töitä on siinäkin, että tytön vinkulelu pitää irroittaa koiran suusta ja koiran vinkulelu tytön suusta. Metsien mies kun sanoi, että niillä on  kohta yhteiset lelut, johon totesin: Ei ikinä...yritys siis on kova etteivät lelut menisi sekaisin.

Siinä sitten päivät kuluukin kun tuo yksi seittenkytäsenttinen jyrsijä pitää käydä irroittamassa kaiuttimenjohdin kimpusta ja toistaa sama uudelleen vähän väliä ja huolehtia ettei koiruus sillävälin vie tytön palloa tai syö likan maissinaksua. Ei käy kateeksi kaksosten äitejä.

No välillä kieltämättä alkaa itsekin naurattamaan kun tyttö ihastuneena hihkuu ja alkaa vauhdilla ryömiä/ kontata kissan tai koiran perässä. Kissa suhtautuu ihme kyllä tuohon tyttöön huomattavasti rauhallisemmin, eikä näytä olevan moksiskaan vaikka tyttö käy välillä nyhtämässä turkista.

Isukki pitää sitten syksyllä isäkuukauden ( Lue: metsästyskuukauden ) ja itse jatkan siitä hoitovapaana. Tosin voi olla tänä vuonna mielenkiintoista kun kanalintujen metsästys on vain 10 päivää: metsien mies uhkasi olla kaikki 10 päivää metässä. Tarkoittaa sitä, että minä en ole metällä, vai pistäiskö tytön kantorinkaan, peltorit sille päähän ja pyssyn kanssa näreeseen tetsaamaan haha :).

No lupaili että pääsisin parina päivänä itekin. Ehkäpä käydään myös matkassa ja ollaan tytön kanssa laavulla paistelemassa makkaraa. Tulihan tuota ampumaradalla käytyä pienoiskiväärillä poksauttelemassa ja ampumassa vaivaiset kuusi laukausta haulikolla, josta seurauksena hihattoman paidan kanssa musta olkapää.

Itse ampuminen ei kyllä koskaan ole ollut mitenkään hauskaa, mutta onpahan ollut lisäsyy kävellä metsässä syksyisin. Jos ei näy lintuja niin kerätään sitten marjoja ja sieniä.

Ei kai  tässä ihmeempiä, tyttö vetelee päivätirsoja ja pitäisi lähteä kaupungille asioille: Saisi vain tuon metsämurmelin heräteltyä tuolta peiton alta, vaikka eihän tässä mikään kiire valmiissa maailmassa. Herätys kyllä onnistuu parhaiten kahvikupin kanssa tai sitten pistää likan hommiin kunhan tuo herännee itse. Käy kirkumassa, taputtelemassa selkään, nyhtämässä parrasta, potkii ja hekottelee... eikä tuo mies sille ala murisemaan vaan tulee hyvälle tuulelle, vaikka aamuisin muuten äkäinen olisikin.