Pitää nyt kirjotella kunn kaurapuuromoottori simahti päiväunille: hetki sitten tyttö harjoitteli konttaamaan ja nyt jo kävelee tukea vasten, eikä äiti meinaa perässä pysyä.

Istun keittiössä ja ihmettelen kun takkahuoneessa lelulaatikon vieressä istuva tyttö on niin hiljaa. Ei helise helistin ei. No eihän se helise kun tyttö seisoo jo senkkiä vasten ja tavoittelee isin pikkusikaripakettia: tarkkana saa olla kun porkkana mitä jättää tytön käden ulottuville.

Nyt on alkanut tosin pikkuhiljaa oppia, että osaa tarkastaa lattia ja pöytätasot ettei mitään vaaralllista siellä ole.

Kissa on valinnut osakseen ulkoruokinnan: kerran se oli tulossa jo sisälle, mutta kuuli ulko-ovelle eteisestä tytön vinkaisun niin kääntyi kannoillaan ja meni ulkorakennuksen kuistille takaisin. Koiruus katsoo minua välillä kärsivänä, vaihtaa paikkaa ja yrittää nukkua, mutta tyttö tulee sitä taas uudestaan höykyttämään. Välillä komennan koiran mars yläkertaan ja laitan oven säppiin. Saapahan koirakin nukkua rauhassa ettei joku ole koko ajan turkista retuuttamassa.

Tyttö heräsi, pitää lopettaa...